En yritä kääntää itää länteen, enkä selittää mustaa valkoiseksi, ehkä kuitenkin haluaisin muuttaa tuulen suuntaa. Meidän poliitikkojen on myös tehtävä osamme yhteiskunnan ilmapiirin parantamiseksi. Olen kirjoittanut otsikon alun aiheesta ennenkin ja kirjoitan edelleen. Tieasioiden jälkeen saan tästä kyseisestä asiasta ilmeisesti toiseksi eniten palautetta.
Arvostamani kansanedustaja Hanna Halmeenpää otti esille vastikään (HS 6.1.16) haastattelussa eduskunnan ”aikuisten ihmisten huonon käytöksen”. Lainaus: ”Se kummastuttaa, kun tulee valtakunnan politiikan ulkopuolelta. Huudetaan toisten päälle, hälistään salissa ja käytetään välillä todella asiatonta kieltä”
Hyvä, sillä minua häiritsee myös kansamme päättäjistään saama kuva palautteesta päätellen. Joskus eduskunnan tunnelma on kuin Helismaan laulussa Meksikon pikajuna, jossa asioidaan ”silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien”. Toivottavasti Halmeenpään viesti kulkee kaikkiin eduskuntaryhmiin.
Vihaisesta puheesta on muuten vain hitusen matkaa vihaisiin tekoihin. Tässä meidän pitää olla tarkkana. Ei haukku haavaa tee – vai tekeekö kuitenkin? Ylimielisyys on melkein haukkua pahempi haavan tekijä. Ei saa ylentää itseään pelkästään toisia alentamalla.
Katupartioiden nostattama kohu hämmästyttää minua enemmän kuin itse katupartiot. Oulussa on totuttu vuosikausien asukaspartiointiin Linnanmaalla. Vanhemmat ovat kautta maan partioineet vapaaehtoisesti viikonloppuisin nuoriaan ajatellen. Lain mukaan tämä on mahdollista ja partioiden tulee noudattaa lakia.
Presidentti Halonen nosti Ykkösaamussa (9.1. YLE) esiin vastapartioiden mahdollisuuden. Omaisuutta – siis esimerkiksi Linnanmaalla autoja vahtiva vartiorinki tuskin saa ketään provosoitumaan, eikä liiallisen päihteenkäytön vuoksi partion siipien suojaan joutunut nuori vastakkainasetteluun ryhdy. Mutta pelkästään maahanmuuttajista koostuvan partion ja kantaväestön perustaman katupartioin välille voisi tulla – vai voiko? Onko jossain tullut? Minun tietääkseni ei. Pitäisikö siis perustaa yhteispartio?
En ole juurikaan saanut kansalaisten yhteydenottoja katupartioita koskien. Ehkä tämän blogin jälkeen tulppa poksahtaa. Mutta maahanmuuttajien kasvaneen määrän pelätään aiheuttavan turvallisuusuhkaa, ei pelkästään Suomessa vaan koko Euroopassa – tästä ovat kansalaiset olleet yhteydessä.
Kaipa katupartion antama apu hätätilanteessa kelpaa (voihan siitä varmaan kieltäytyäkin). Toki mm. pelastuslaki sanoo jotakin ensiavusta ja hädänalaisen auttamisesta.
Mutta kotimaamme on edelleen koko lailla turvallinen, vaikka turvallisuustilanne on muuttunut. Kertaan tässä tuoreen eduskunnan halintovaliokunnan yksimielisen kannan: ”Poliisin toimintaympäristö on muuttunut ja muuttumassa merkittävästi. Perinteisen poliisityön lisäksi poliisi joutuu suuntaamaan toimintaansa uusien turvallisuusuhkien, kuten kyberrikollisuuden, radikalisoitumisen, ääriliikkeiden ja terrorismin torjuntaan. Ainakin osittain uudet uhkakuvat liittyvät kriisialueiden muuttoliikkeen myötä syntyviin riskeihin” (HaVL 14/2015 vp)
Kansalaisten huoli turvallisuudestaan on ymmärrettävää, kun monet hallitukset ennen nykyistä ovat sopeuttaneet poliisin resursseja. Katujen, mutta myös harva-alueiden turvallisuus on monella tavalla yhteinen asiamme. Jokainen voi vastata itsestään olemalla kunnolla ja noudattamalla voimassaolevia lakeja. Monen eri järjestön yhteistyössä muodostamat vapaaehtoiset pelastuspartiot toimivat ja ovat toimineet vuosia viranomaisen apuna, mm. etsintätehtävissä.
Katupartiokeskustelussa neuvoisin laittamaan nyt jäitä moneen hattuun.
Artikkeli Me huonosti käyttäytyvät poliitikot osa 2, ja vähän katupartioinnista julkaistiin ensimmäisen kerran Perussuomalainen blogi.