Pian on Pariisin ilmastokokous, jossa ponnistellaan kohti kansainvälistä ilmastosopimusta. Ilmasto on yhteinen, maapallon laajuinen. Ratkaisujen tulee myös olla globaaleja.
Pontimena sopimuksen tavoittelulle on paljon puhuttu ilmastonmuutos. Oltiinpa sen syistä mitä mieltä tahansa, on selvää että maapallon keskilämpötila on noussut.
Ilmastonmuutoksen seurauksista ollaan kohtalaisen samaa mieltä. Sään äärevyys on lisääntynyt, luonnonmullistukset ovat (tilastollisesti) lisääntyneet ja maanviljelyn olosuhteet ovat muuttuneet. Tämä on aiheuttanut elintarviketuotannon kriisiytymistä ja lähtösyitä kansainvaelluksille.
Ilmastolle haitallisiin aineisiin luetaan eritoten ns. kasvihuonekaasut. Tunnetuin lienee hiilidioksidi, jota vapautuu fossiilisten polttoaineiden myötä. Öljy ja kivihiili ovat edelleen keskuudessamme runsain mitoin vapauttamassa hiilidioksidia ilmakehään.
Se on harmi, sillä vaihtoehtoja fossiilisten käytölle on. Pidetäänpä toisessa vaakakupissa kasvihuonekaasujen talteen otto. Ihminen kävi kuussakin, emmekö keksisi teknologiaa tässäkin.
Maatalouden tuottamia kasvihuonekaasuja, mm. metaania tuotetaan biokaasuksi. Siitä vapautuu aikanaan hiilidioksidia, mutta maa- ja biokaasut tuottavat vähemmän hiilidioksidia kuin perinteiset fossiiliset.
Toivon ilmastokokouksen keskittyvän olennaiseen. Viime ilmastokokouksen tuloksena Suomen metsät todettiin hiilidioksidipäästöksi – monelle suomalaiselle järkytykseksi. Pieni kansataloutemme syyllistettiin olemattomasta metsäkadosta, kun samaan aikaan monet maat syöksevät hiilidioksidia liikenteessä ja teollisuudessa.
Tosiasia on, että metsämme kasvaessaan sitovat hiilidioksidia.
Laskennalliset kikkailut kokouspöydissä ovat aikaansaamattomia, tarvitaan konkreettisia toimia. Savonlinnassa on jo pitkälle kehitettyä teknologista tutkimusta ja kokeilutietoa hiilidioksidin talteen ottamiseksi jalostetulla tavalla. Ei pyritä säilömään hiilidioksidia kaivoksiin tai merenpohjiin, vaan muutetaan se käyttökelpoiseen muotoon.
Puurakentamisesta on ajateltava toisin. Sementti on käypä rakennusmateriaali, mutta se pitää valmistaa ja varastoida. Metsä valmistuu melkein itsestään rakennusmateriaalin varastoksi, samalla varastoiden itseensä aurinkoenergiaa hiilidioksidia sitoen. Sementin valmistus ja varastointi tuottavat hiilidioksidipäästöjä ja kuluttavat energiaa. Molempia materiaaleja toki tarvitaan.
Toivottavasti ilmastokokouksessa boreaalisen metsävyöhykkeen maat pitävät yhtä rinta rottingilla. Odottaa sopii, että maapallo yhdessä ponnistelee hiilineutraalimpaan tulevaisuuteen.
Liikenteen päästöjä eritoten on pyrittävä vähentämään.
On myös päivitettävä sopimuksia, joilla tuetaan kehitysmaiden ilmastohankkeita. Olennaista on, mitä maita tuetaan ja mitkä ovat maksumiehinä. Lähtökohtaisesti teollisuusmaat ovat sopineet kehitysmaiden päästöjen vähentämistä koskevista tukitoimista. Vuonna 1992 (ilmastonmuutospuitesopimus) sovittiin jaottelu teollisuusmaihin ja kehitysmaihin.
Tilanne on vuosien saatossa muuttunut. Em. sopimuksen mukaan kehitysmaiksi luetaan maita, joiden BKT on ajan myötä kasvanut merkittävien teollisuusmaiden tasolle ja ohikin, esimerkiksi muutamat Lähi-Idän öljyvaltiot. Joillakin mailla voi siis olla haluttomuutta ilmastosopimukseen liittyviin muutosesityksiin ja niiden tavoitteet ovat vastakkaisia myös EU:n kanssa.
Suomen hallitusohjelman ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet ovat aivan kelpoja!
Artikkeli Ilmastokokousta ja Joulua odotellessa julkaistiin ensimmäisen kerran Perussuomalainen blogi.