Oh my God, they killed Kenny! You Bastards! Jos lokakuussa 1999 ei ymmärtänyt tuon virkeparin kontekstia, sai välituntikeskusteluissa istua ainakin perjantaisin kuunteluoppilaana. MTV:n torstain myöhäisiltoihin marssitetun animaatiosarjan härski, suorasukainen ja nokkela kielenkäyttö tekivät siitä sellaisen, että fraaseja ja tapahtumia muisteltiin hihitellen aina koko perjantain ajan.
Kuukautta aiemmin oli Nelosella alkanut sketsisarja Pulkkinen, jossa kielenkäyttö oli niin ikään nokkelaa ja roisia. Se tuli maanantaisin, joten jos halusi tiistaisin tietää, mistä välitunneilla puhutaan, oli Pulkkinen oltava katsottuna. Oisko sulla lainata seitsemääkymppiä?
Moni on lauantaina sohvaperuna
Nyt, reilut 20 vuotta myöhemmin, kerrotaan huhuja television kuolemasta, mutta huhut ovat ennenaikaisia ja liioiteltuja. Siitä saatiin osoitus viime lauantaina ja saadaan tänä lauantaina, kun kolme kymmenestä suomalaisesta liimaa katseensa perinteiseen televisioon Maikkarin hömpän äärelle kello 20.
Jos joku ei tiedä, Putous on osittain sellaista vähän parempaa kesäteatteria ja osittain kohtuullista improvisaatioteatteria. Kansan mielestä suosituin osuus, sketsihahmot, ovat puolestaan enimmäkseen viiden markan harrastelijateatteria.
On se silti paljon parempi ohjelma kuin suurin osa Maikkarin lauantai-iltana kello 20 lähetetyistä ohjelmista. Esimerkiksi vuosina 2005–2009 samalla ohjelmapaikalla esitetty Huuma oli väsyneen keskinkertaista ja tekemällä tehtyä bulkkiviihdettä, mutta katsojansa sekin löysi, koska suomalaisten dna:han on ilmeisesti kirjoitettu, että lauantaina kello 20 kuuluu istua näköradion äärellä.
Tunnelma voittaa laadun
Jos pitäisi kirjoittaa essee aiheesta “lapsena katsoin televisiosta”, esseessä puhuttaisiin Bumtsibumista ja Napakympistä. Varsinkaan Napakympistä en muista jaksojen sisältöjen näkökulmasta juuri mitään, mutta muistan hyvin sen tunnelman, kun kaikki asettuivat sitä seuraamaan. Napakymppiä muuten seurasi parhaimmillaan jopa kuusi kymmenestä suomalaisesta. Aikamoinen lukema!
Vaikka Napakymppi oli 80- ja 90-luvun vastine Tinderille, olihan se rehellisesti arvioiden melko bulkkia viihdettä. Salmelaisen, tuon pula-ajan Speden, kekkalointi ja mukahauskat porinat näyttää ainakin vuoden 2018 mittareilla tarkasteltuna suorastaan nololta.
Mutta entäs sitten? Veikkaan monen katsoneen ohjelmaa juuri siksi, että tietää, mistä maanantain kahvipöydässä puhutaan. Pitäähän mielipide olla valmiina, jos kysytään, olisitko itse ottanut A:n, B:n vai C:n mukaan matkalle. Niin komea ja ihana se herra B, mutta en ottaisi, kun ei tykkää valkosipulista!
Jälkipelit maanantaina
Kun nyt katson Putousta katsovia lapsiani, huomaan heidänkin imevän itse ohjelman ohella sitä tunnelmaa, joka ohjelman katsomiskokemuksesta syntyy. Kun sitä odotetaan hartaasti ja kun siitä puhutaan pitkin viikkoa, huonosti keksityistä, kliseisistä ja ylinäytellyistä sketsihahmoista tuleekin yhtäkkiä parempia kuin ne oikeasti ovat. Mikähän on papan suosikkihahmo? Soitetaanko ja kysytään?
Ja kun lapset menevät maanantaina kouluun, välitunnilla menee varmasti osa vitseistä ohi, jos ei tiedä Putouksen sketsihahmojen edesottamuksista.
Oppoppop. Opettaja puhuu.
Artikkeli Putous on viiden markan Napakymppi, joten sitä ei voi jättää katsomatta julkaistiin ensimmäisen kerran Kalevan blogit.